Perustelut
Riistavahinkolain ja –asetuksen mukaisten toimeenpanotehtävien osalta kenttätoimijana esilletulleita seikkoja ja kehittämisehdotus tulevia vuosia silmälläpitäen:
1. Porotalouden tilanne pohjoisissa paliskunnissa viimeisten vuosien ajalta
Pohjoisimpien paliskuntien porotaloutta on kohdannut jo useampana vuonna peräkkäin todelliset ja epäinhimillisyyksiin saakka vaikeuksia tuottaneet luonnonolosuhteet, joiden johdosta siitoseläimiä sekä vasatuottoa on menetetty valtavat määrät. Poroerotuksiin ja teuraiksi on saatu merkittävästi vähemmän eläimiä, ja ne ovat olleet talveen lähtiessään huonokuntoisia. Myös syksyllä 2021 laajoilla alueilla porot hajaantuivat ilman kokoontumista normaalisyksyjen kiimatokkiin, varsinaista rykimää ei tapahtunut, porot lähtivät vaeltamaan jopa satojen kilometrien päähän omilta vakiintuneilta laidunalueiltaan, kaikki luonnonolojen tuottamat vaikeudet aiheuttivat elinkeinonharjoittajille valtavasti lisäkustannuksia, teurasmyyntitulojen menetyksiä, vasatuoton romahdusta etc. Koronarajoitusten ja muiden siihen liittyvien johdosta poronlihan kysyntä ja markkinahinta romahti v. 2020, eikä ole vieläkään palautunut sille tasolle millä poronlihan tuottajahinta oli ennen tautipandemiaa.
Lisävaikeuksia on tuottanut viimeisen vuoden ajan jatkuvasti ja räjähdysmäisesti nousevat tuotantokustannukset; energian, polttoaineiden, poronrehujen, koneiden ja laitteiden hankinta- ja korjauskustannukset etc. Näistä syistä johtuen porotalouden kannattavuus on monin paikoin romahtanut. Petojen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä on hyvä, mutta säädösten sisältöä tulisi kehittää tämän, löydettyihin ja todellisiin vahinkoihin perustuvan järjestelmän säilyvyyden ja luotettavuuden takaamiseksi.
Luotettavuus ylläpidetään porotaloudenharjoittajien, maaseutuviranomaisten ja ministeriötason saumattomalla yhteistyöllä.
2. Havainnot kenttätyössä ja niiden pohjalta tehtävät ehdotukset säädösten kehittämistyölle
Johtuen monista syistä, eräiden paliskuntien alueilla petovahinkojärjestelmään ilmoitettujen tuhoutuneiden porojen kuolinsyy ei aina vastaa todellisuutta. Järjestelmässä on puutteita joita tulisi kyetä:
a) joko ministeriön toimeenpanomääräyksellä tai
b) Riistavahinkolakiin ja –asetukseen nopeasti tehtävillä täydennyksillä ja täsmennyksillä selkeyttämään ja vahvistamaan laillisen toiminnan ja toisaalta laittomaksi tulkittavien tapausten hylkäämismenettelyä, antamaan valvovalle maaseutuelinkeinoviranomaiselle lain suomat välineet määräystenvastaisten toimien torjumiseen, ilman tarvetta ja pelkoa käräjäkierteestä hylättävien tapausten kohdalla.
Me omassa toiminnassamme olemme pyrkineet maastotarkastusten tai joskus jo suoraan vahinkoilmoitukseen liitetyn kuvamateriaalin perusteella neuvomaan asiakasta, milloin tapauksesta ei kannata jättää korvaushakemusta vireille, koska se tultaisiin hylkäämään, ja ilmoittaneet perustelut sille.
Toimeenpanomääräyksissä korostetusti sanktioitaviksi, ja hylättäviksi (tai ilmoituksentekijälle palautettavaksi selityksen antamista varten) tulee säädöksissä selkeästi määritellä seuraavat:
2.1. Pedontappamaksi ilmoitetun poronraadon manipulointi
Poronruhoa on voitu peittää, tai sitä ei ole kuvausta varten nostettu esiin kinosten sisältä. Ruhoa esittävässä kuvassa näkyy vain osa ruhosta, mitään lähialuetta esittävää valokuvaa ei ole liitetty kuten ohjeet edellyttävät. Poronruhon päälle on valeltu – sivelty – tiputeltu poron verta astiasta, valokuvista näkee selvästi tällaisen ruhomanipulaation, monesti myös sen, että tiputeltu tai sivelty veri näyttää ihan tuoreelta, mutta ruho on useita viikkoja vanha ja pilaantumassa oleva.
Tällaisen vilpinteon keinoin esitetty vahinkotapaus tulee määrätä hylättäväksi ja sanktioitavaksi.
2.2. Paikkatiedon epämääräisyys ja maastotarkastuksen estäminen
Ilmoitetun paikkaitiedon epämääräisyys; ruhoa ei löydy ollenkaan tai se saattaa olla useiden satojen metrien päässä ilmoitetusta koordinaattipisteestä. Ja maastotarkastukseen näissä tapauksissa on vaikea saada paliskunnan tai poronomistajan edustajaa; näyttövelvollisuus tulee olla selkeästi säädöksissä. Näin ollen näytteiden ottaminen ja muu verekseltään tapahtuva vahinkopaikan ja –ruhon tarkastus estyy. Järjestetyn maastotarkastuksen estäminen/estyminen tulee johtaa aina korvaushakemuksen hylkäämiseen.
2.3. Kuvamanipulaatiot
On tapauksia, joissa samaa valokuvaa on käytetty toistamiseen eri petovahinkoilmoitusta koskevan raadon yhteydessä. Tämänkaltaisissa tapauksissa tulisi säädöstössä olla erityisen selkeät ja jyrkät määräykset virheellisen toiminnan karsimisesta jo paliskunnan käsittelyvaiheessa, ja sanktiona jopa syyllistyneen poronomistajan sulkemista ulos petovahinkokorvausjärjestelmästä määräajaksi? Tällainen määräaikaisrangaistus-käytäntö on useissa muissa yhteiskunnallisissa toiminnoissa ollut jo pitkään voimassa, vrt. metsästysrikokset, liikennerikokset etc. ja voitaisiin ottaa käyttöön myös petovahinkojen korvausjärjestelmään.
2.4. Virheelliset eläintiedot vahinkoilmoituksessa ja korvaushakemuksissa
Tämä liittyy korvattavien eläinten korvausarvoihin: ilmoitetaan talvikaudella (joulukuun alusta toukokuun loppuun) siitosvaatimeksi kermikkä eli vuotta nuorempi vasa tai koirasvasa siitoshirvaaksi. Näinvahinkoporon korvausarvo saadaan kolminkertaiseksi siihen mitä se oikeasti voisi olla. Osasyynä tällaiseen menettelyyn saattaa olla porolajimääritykset, joita on muutettu, ja kun vasakorvausten aikaraja päättyy marraskuussa, niin poronomistajista osa mieltää sen jälkeen kermiköille tapahtuneet ilmoitettaviksi uros- tai naarasporoina eikä vasana.Tästä korvattavaksi haetun poron ikämäärittelystä pitäisi olla selvennös toimeenpanomääräyksessä.
2.5. Talvella menehtyneiden ja lumen sulamisen jälkeen kesällä ilmoitettavien tapausten poistaminen petovahinkokorvausjärjestelmästä
Lumen sulamisen loppuvaiheissa ja sulanmaan aikana tulee edelleen satoja petovahinkoilmoituksia joskus talven aikana menehtyneiden porojen ruhoista. Valokuvista ja maastotarkastuksessa näkee, ettei jäljellä ole kuin kuivuneet ja käpertyneet tai jo karvattomiksi mädäntyneet taljat – taljan kappaleet, ja ahavassa kuivuneet luurangot. Kun petovahingoksi ilmoitetusta ruhosta tulisi kyetä määrittelemään a) milloin vahinko on tapahtunut, b) mikä peto mahdollisesti vahingon on aiheuttanut, ja c) minkälaisia vaurioita peto on ruhossa tehnyt, näistä usein hajonneista jäänteistä ei paraskaan voi tuollaisia arvioita luotettavasti tehdä.
Tästä olemme aiemminkin Maaseutuvirastolle sekä MMM:n edustajille esittäneet vaatimuksen täsmentää RvL:n säädöksiä niin, että ”talven aikana menehtyneitä ja lumensulamisen loppuvaiheissa ja edelleen kesä-heinä-elokuun aikana ei näitä ruhonjäänteitä saa ilmoittaa pedon tappamiksi.” Juuri siitä syystä, että kuolinsyyn määrittäminen on mahdottomuus kuukausia jälkikäteen, kuitenkin petovahinkokorvaus on tarkoitettu nimenomaisesti todisteellisesti pedon aiheuttamiksi vahingoiksi määritetyistä!
2.6. PESÄ- järjestelmän täysimittainen käyttöönotto sitovalla määräyksellä
Vielä on olemassa paliskuntia, joissa ei petojen poroille tekemien vahinkojen ilmoitus- ja korvaushakemusmenettelyssä ole otettu käyttöön tähän tarkoitukseen kehitettyä PESÄ- eli petovahinkojen sähköistä ilmoitusjärjestelmää. Ja paliskuntia joissa PESÄ-järjestelmä on käytössä osittain. Tilanne rasittaa kohtuuttomasti paikallisia maaseutuviranhaltijoita, koska ns. ”hybridimalli” tarkoittaa että, näitä ilmoituksia joudutaan vastaanottamaan ainakin viidellä eri asiointitavalla: Pesä- järjestelmän kautta, sähköpostiviesteinä, whatsupp-viestimin, puhelimen teksiviesteinä, ja osa puhelimen txt-viestenä lähetetyistä suoraan teleoperaattorin tiedostoon siirtyneinä. Kokonaisuuden hallinta on äärettömän työläs, ja osa aineistosta ehtii vanheta (teleoperaattorin MSN-viestit pitää ehtiä avata ja tallentaa muutaman päivän sisällä ennen operaattorin tiedostosta poistamista), ja mm. tekstiviestien ja kuvaliitteiden tallentamiseen ei riitä kenenkään työaika alueella jossa vuosittain vahinkotapauksia käsitellään tuhansia, kuten meidän Tunturi-Lapin yhteistoiminta-alueella tapahtuu.
Maaseutuhallinnossa mm. viljelijöiden tukijärjestelmän osalta on tiedotettu, että tukihaussa siirrytään vuoden 2023 alusta lukien pelkästään sähköiseen asiointiin.
Petojen poroille tekemien vahinkojen ilmoittamis- ja korvaustenhakumenettelyssä tulee toteuttaa sama uudistus! Ei ole minkäänlaista perustelua eikä järjellistä syytä miksi näin ei voida menetellä. Pesä-järjestelmän käyttöajalta on jo usean vuoden kokemus ja se on hyvin toimiva. Tietoliikenneyhteydet ja mobiilipalvelu toimii kaikilla alueilla pohjoisimpia paliskuntia myöten. Tulee MMM:n määräyksellä toteuttaa tämä sähköisen palvelujärjestelmän piiriin siirtyminen koko poronhoitoalueella, koska paliskunnista osa on vielä avoinna tämän asian suhteen. Ei edellytä mitään merkittäviä uusia laiteinvestointeja tai muita toimia porotalouden harjoittajilta, mutta selkeyttää ja vähentää turhaa päällekkäistä työtä monessa portaassa, nopeutta ja joustavoittaa RvL:n mukaisten tehtävien suorittamista tältäosin.