Perustelut
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) pyytää vastausta kyselyyn koskien sidosyksiköiden hyödyntämistä kunnassanne/hyvinvointialueellanne. Kysely on tärkeä osa KKV:n tutkimusta, jossa selvitetään pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukseen ”Sidosyksikön omistukselle asetetaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusprosentti (10 % ).” vaikutuksia sidosyksiköiden omistajiin, sidosyksiköinä toimiviin yhtiöihin sekä markkinoihin, joilla sidosyksiköt toimivat.
Kyselyllä kerätään tietoa kunnan/hyvinvointialueen käyttämistä sidosyksiköistä, sidosyksiköiltä hankituista palveluista ja siitä, mikä merkitys sidosyksiköillä on omistajilleen. Toivomme teidän osallistuvan vastaamiseen laajalti koko organisaationne osalta, jotta virasto saa mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan sidosyksiköiden käytöstä ja käytön perusteista. Kyselyyn toivotaan yksi vastaus kutakin kuntaa ja hyvinvointialuetta kohden. Pyydämme teitä tutustumaan huolella kyselyn yleisiin vastausohjeisiin sekä kysymyskohtaisiin vastausohjeisiin.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto toivoo vastauksia kyselyyn 25.2.2024 mennessä.
Ehdotus
Esittelijä
-
Laura Enbuska-Mäki, kunnanjohtaja, laura.enbuska-maki@muonio.fi
Kunnanhallitus toteaa vastauksenaan kyselyyn seuraavaa:
Muonion kunta ymmärtää yleisesti Petteri Orpon hallituksen esityksen sidosyksiköiden vähimmäisomistajuusmäärästä; sen tavoitteet ja päämäärät.
Kuitenkin, ehdotus sidosyksikön vähimmäisomistusprosentista (10 %) on sellaisenaan haastava etenkin pienten kuntien näkökulmasta. Pienillä kunnilla on lähtökohtaisesti ohuempi asiantuntijaorganisaatio ja asiantuntijuuden sekä riskienhallinnan vuoksi kuntien on yhä enemmän turvauduttava esimerkiksi kriittisissä ”korkean luokan” tukipalveluissa keskitettyihin asiantuntijapalveluihin, joilla on myös kuntakentän osaamista sekä ymmärrystä sekä tarpeeksi laajasti resursseja. Tällaisia ovat mm. ICT- palvelut, tahe -palvelut ja sähköisen asiahallintojärjestelmän palvelut.
Kuntien ei ole nykyisessä kontekstissa mahdollisuutta tai järkeä lähteä järjestämään em. palveluita itse, se voi joissain tapauksissa olla lähes mahdotontakin ja aiheuttaa merkittäviä haavoittuvuuspisteitä. Ko. palveluiden hankinnan kilpailuttaminen on myös erittäin haasteellista, se edellyttää erityisosaamista ja jatkuvaa perehtymistä kenttään, joka ei ole kunnan ydintoimintaa (vrt. ICT- palvelut).
Yhteenvetona voidaan todeta, että kymmenen prosentin vähimmäisomistajuus sidosyksiköille ei siis ole ongelmaton ja asettaa merkittäviä haasteita etenkin pienten kuntien palveluiden järjestämiselle, varsinkin sellaisten palveluiden tapauksissa, jotka vaativat erityistä, jopa siiloutunutta osaamista tai korkeantason eriytynyttä asiantuntijuutta (vrt. laajat ICT- palvelut). Resurssitehokkuus ja kustannusten hallittavuus tai ennakoitavuus on myös ongelma tilanteissa (vrt. ohjelmistot, lisenssit, henkilötyövuodet), jos kyseisiä sidosyksikköorganisaatioita lähdettäisiin purkamaan esityksen mukaisin (väh. 10 % omistajuus) perustein.
Taas toisaalta, käytännössä kuntien omissa tytäryhtiöissä tai konserniorganisaatioissa on pääosin helpompi ja riskittömämpi toteuttaa Orpon hallituksen esittämä em. 10 % vähimmäisomistajuusprosentti, koska yleensä em. yhtiöt ovat enemmän ns. suorittavan työn organisaatioita (esim. vesi-,kiinteistö-, kunnossapito-, ravitsemis- siisteys yms. palvelut) ja omistajia on siis verrattain vähemmän lukumäärällisesti mukana. Tietyissä tilanteissa em. Orpon hallituksen vaatima vähintään 10 %:n sidosyksikön omistajuus on siis perusteltu ja myös toteutettavissa; esimerkiksi Muonion kunta on huomioinut jo tämän vähimmäisomistajuusesityksen uuden tytäryhtiönsä omistajuusrakenteessa. Em. vähimmäismääräomistajuusvalmistelun yhteydessä on keskeisintä kuitenkin pohtia, miten omistajat käyttävät todellista päätösvaltaansa ja miten omistajaohjaus organisoidaan sidosyksikköorganisaatiossa.
Päätös
Hallitus hyväksyi esittelijän ehdotuksen.